was successfully added to your cart.

Tukea asumiseen ja itsenäistymiseen

Kaikkea ei tarvitse osata yksin

Kirjoittaja 9.8.2017 Ei kommentteja

”Tukihenkilöstä tuli kuin oma mummi”

Lotta on asunut omillaan seitsemäntoistavuotiaasta. Alku oli aika kaoottista. Kotona oli murheita ja Nuorten turvatalo tuli tutuksi – sitä kautta hän lopulta sai sitten myös ensimmäisen oman asunnon. Mutta ei se helppoa ollut.

– Nyt asiat ovat hyvin. On ensimmäisen kerran sellainen tilanne, että jos jatkossa menisikin huonosti, niin muistaa elämästä jakson, kun oli onnellinen. Silloin on helpompi luottaa siihen, että sellainen hetki tulee taas, miettii Lotta, 21.

Hän on asunut nelisen vuotta omillaan ja tukihenkilönsä avustuksella saanut aika mukavasti elämästä kiinni. Tällä hetkellä hän opiskelee markkinointiviestintää Aikuiskoulutuskeskuksessa.

– Kesän jälkeen valmistun ja sitten pitäisi löytää töitä. Se on mukava ala, koska on niin laaja-alainen, on valokuvausta, graafista suunnittelua, nettisivujen tekemistä ja sen sellaista.

Varsinainen tukihenkilösuhde on jo ohi, mutta edelleen Lotta ja Eija – hänen tukihenkilönsä – pitävät yhteyttä. Ei enää virallisesti, mutta ihan muuten vain. Tukihenkilöstä tuli vähän niin kuin mummi Lotalle. Ja kun hänen luokseen menee kylään, on kuin mummilaan menisi:

– Omat arkimurheet voi jättää pois. Emmekä enää oikein sellaisista asioista puhukaan, vaikka tiedän kyllä voivani puhua myös murheista, jos haluan.

Nollasta lähdettiin

Alku oli kuitenkin hankalaa. Lotta oli 17-vuotias ja hänen oli muutettava omilleen. Tukihenkilö Eija lähti auttamaan elämän ja arjen kokoamisessa:

– Minulle ihan ehdotettiin sitä. Että olisi joku aikuinen, jonka kanssa puhua ja joka osaisi auttaa arjen kuvioissa ja käytännön asioissa.

Siis millaisissa arjen ongelmissa?

– Enhän minä osannut yhtään mitään! En maksaa laskuja, en pestä pyykkiä, en laittaa ruokaa.

Tärkeämpää kuin pastankeitto-ohjeiden saanti oli kuitenkin keskustelu:

– Ihan aluksi me vaan juteltiin. Eija kertoi itsestään ja minä kerroin itsestäni. Että saatiin semmoinen luottamus syntymään. Ja sitten hän oli kaikenlaisessa apuna ja tukena. Ostettiin pesuaineita, tehtiin kotivakuutus. Kun oli joku hankala tai pelottavankuuloinen asia – vaikka se vakuutuksen hankkiminen – niin Eija seisoi siinä takana ja auttoi jos tarvitsin apua. Aika nopeasti myös huomasin, että vaikken osaa, niin voin oppia ja osaan ottaa selvää.

Läsnäolokin riittää Lotalle tukihenkilö oli suuri asia – ja myös se, että Eija oli selkeästi vanhempi aikuinen, johon saattoi tukeutua ja joka oli paikalla.

– Kun sekin riittää, että on paikalla, vaikkei asioille voisikaan mitään tehdä. Sanoisi, että ei ole hätää ja että kaikki järjestyy. Oli tärkeää, että oli joku, joka ties enemmän kuin minä ja jolta saattoi kysyä. Olihan minulla tietenkin omia kavereita mutta he ovat minun ikäisiäni ja osa vähän samoissa ongelmissa.

Vaikka arkeenkin tarvittiin apua, niin Lotan mielestä tärkeintä oli kaikesta huolimatta juuri henkinen tuki.

– Musta on tullut paljon rohkeampi ja osaan ja uskallan nyt luottaa aikuisiin enemmän. Tätä kautta suhde myös omiin vanhempiini on parantunut, uskallan luottaa heihinkin vähän enemmän. Että hekin välittävät.

Ellei osaa, voi opetella

Tällä hetkellä arkiaskareet sujuvat jo rutiinilla- siivoaminen voisi kuulemma joskus kyllä sujua nopeamminkin…

– Ja osaan opetella uusia asioita jos tarvitsee. Minulla on myös tyttöystävä, jonka kanssa asun ja jonka kanssa rakennamme omaa kotia ja omaa tulevaisuutta. Se on mukavaa. Minulla on sellainen olo, että tapahtumat ovat omissa käsissäni ja asiat ovat omia päätöksiäni. Se on huomattava parannus siihen, kun muutti ensimmäiseen omaan asuntoon.

Yksi tärkeä asia, jonka Lotta on huomannut, on että apua täytyy uskaltaa ottaa vastaan:

– Olin siinä vähän huono ja ajattelin aina, että kyllä minä osaan. Minulla oli illuusio, että asun yksin ja että yhtäkkiä vain pärjään ja osaan. Ja sitten sitä olikin siellä asunnossa tosi yksin ja käsitti, ettei osaa mitään ja maailma on tosi aikuinen. Oli tärkeää ymmärtää, ettei tarvitse yrittää yksin eikä tarvitse osata kaikkea. Nyt tiedän, että ellen osaa, kysyn ja opettelen. Mutta ellei ole sitä ihmistä joka tietää ja jolta kysyä, niin vaikeaa se on.

Teksti ja kuvat: Roope Lipasti

X