was successfully added to your cart.

Tukea vaikeaan elämäntilanteeseen

Senioripysäkiltä vapaaehtoistyöhön

Kirjoittaja 9.8.2017 Ei kommentteja

”Vertaistuen hienous on siinä, ettei ikinä tarvitse selittää, sillä toinen tietää ja ymmärtää.”

Anne Sewonia, Raili Radosavljevichia ja Markku Virolaista yhdistää ainakin yksi asia: jokainen on käynyt Senioripysäkki ® keskusteluryhmän, saanut sieltä hyviä kokemuksia ja elämän eväitä sekä päättänyt jatkaa saman tien Kaupunkilähetyksen vapaaehtoistyössä. Tätä vapaaehtoistyötä tekee jo pari sataa ihmistä, työ on sellaisten nuorten tai vanhusten tukemista, jotka ovat jollain lailla hankalassa elämäntilanteessa.

Mutta jos aloitetaan siitä Senioripysäkistä.

Kyseessä on 15 kerran keskusteluryhmä, jossa kerran viikossa kokoonnutaan 1,5 tunniksi kerrallaan. Ryhmässä on 6-8 yli kuusikymppistä ihmistä – yleensä mahdollisimman samanikäisiä. Ryhmässä sitten jutellaan elämät auki. Joka kerralla on joku teema.

– Siinä tulee käytyä läpi niin ilot kuin surut, elämän kohokohdat ja hankalatkin asiat. Se oli eräänlainen äärettömän hyvä kaatopaikka kaikelle mikä mieltä painoi, mutta samaan aikaan myös niin, että niistä asioista saattoi löytyä myös pieniä helmiä. Siinä oppi, että oma elämä ikävinekin kokemuksineen on voimavara, kun vain uskaltaa sanoa asiat ääneen eikä pidä niitä päänsä sisällä, miettii Anne Sewon.

Senioripysäkiltä Sewon lähti Ikätukikoulutukseen ja ohjaa vapaaehtoisena tällä hetkellä kuuden hengen senioriryhmää.

– Tapaamme joka toinen viikko. Joskus ihan vain jutellaan, toisinaan käydään leffassa, pelaamassa minigolfia tai vaikka piknikillä, mitä nyt yhdessä päätetäänkin tehdä. Se on maksutonta toimintaa, jonka tarkoituksena on saada voimaa arkeen. Meillä on nimikin: Fiilisryhmä. Se on ennen kaikkea vertaistukea vähän kaikkeen, esimerkiksi yksinäisyyteen. Vertaistuen hienous on siinä, ettei ikinä tarvitse selittää, sillä toinen tietää ja ymmärtää.

Tukihenkilönä vuosi kerrallaan

Raili Radosavljevich on samoilla linjoilla:

– Senioripysäkkiin pääsy oli oikea onnenpotku. Meillä oli ihana ryhmä ja vetäjä. Se oli sellaista suurenmoista vertaistukea, kasvoimme kaikki yhdessä ja saimme valtavasti eväitä arkeen. Ajattelen, että se on kantanut pitkälle. Sieltä sain myös innostuksen lähteä vapaaehtoistyöhön. Minua kiinnosti vetää ryhmiä mutta lopulta päädyin Ikätukikoulutuksen kautta tukihenkilöksi.

Radosavljevich kiittelee tukihenkilökoulutusta vuolaasti:

– Opin siellä paljon, koulutus vei mukanaan. Oli myös mukava ajatella, että saisi tehdä hyvää. Elämäntilanteenikin oli sellainen, että oli aikaa. Ja täältä kyllä sai aina tukea ja neuvoja kun tarvitsi. Työnohjaus on erinomaista!

Tukihenkilöksi sitoudutaan aina määräajaksi – yleensä vuodeksi. Tukihenkilönä toimiminen on myös tavoitteellista – eli asetetaan tavoitteet joita halutaan tukisuhteella saavuttaa. Tuettavat ihmiset ovat sellaisia, joilla on jokin hankala elämänmuutos tai elämäntilanne:

– Oma tuettavani oli nainen, joka on koko ikänsä elänyt sairauden kanssa ja jolla oli raskas elämäntilanne muutenkin. Kävimme ulkona ja tekemässä kaikenlaista, meillä oli mukavaa, mutta lopulta siinä kävi niin, että hän ei enää jaksanutkaan lähteä. Mutta täällä ei ketään jätetä tyhjän päälle, joten teimme sitten niin, että hän sai puhelintukihenkilön toisesta paikasta, joka soittelee hänelle kerran viikossa. Mekin olemme kyllä välillä edelleen tekemisessä.

On mukavaa olla avuksi!

Markku Virolainen löysi Senioripysäkille vähän toista kautta:

– Kävin alun perin Eläkeliiton leskeyteen sopeutumiskurssin ja sitten sen jatkokurssin, jossa valmistuttiin tukihenkilöksi leskeksi jääneelle. Olin tukihenkilönä eräälle leskimiehelle ja ajattelen, että annoin hänelle paljon, mutta sain siitä myös itse. Ja sellaista vapaaehtoistyö onkin: että itse saa vähintään yhtä paljon kuin antaa. Ohjasin tuettavani tänne leskiryhmään ja ajattelin itse seurata mukana mutta lopulta päädyin sitten Senioripysäkkiryhmään.

Virolaisen mielestä Senioripysäkkiryhmä oli onnistunut:

– Aiheet, joita käsiteltiin olivat aika rajuja, vaikka kyllä siellä sitten aiheen vierestäkin puhuttiin. Mutta kurssilla tapasi mielenkiintoisia ihmisiä ja se oli avartavaa. Oli mukava kuunnella heidän tarinoitaan ja kertoa omia – luottamuksellisesti tietenkin. Asiat joista puhutaan jäävät ryhmän sisään.

Senioripysäkiltä Virolainen lähti tukihenkilökurssille:

– Nyt toivottavasti keväällä saan tuettavaksi jonkun vanhuksen – tai siis ikäiseni! On mukava jos voi olla avuksi.

Kampitetaan yksinäisyys

Senioripysäkkiryhmät kootaan niin, että ohjaaja juttelee henkilökohtaisesti tulijoiden kanssa – kartoitetaan vähän mitä tulija toivoo ja odottaa ja toisaalta mitä ryhmiä on tarjolla. Ryhmiä alkaa pitkin vuotta, joten pienen odotuksen jälkeen kyllä mahtuu mukaan.

Anne Sewon suosittelee lämpimästi lähtemään mukaan:

– Koin itseni yksinäiseksi ja kun näin mainoksen, jossa sanottiin, että kampitetaan yksinäisyys, niin otin yhteyttä ja tulin käymään. Ei ole tarvinnut katua. Tämä on siitäkin hyvä paikka, että täällä ei puhuta uskontoa eikä politiikkaa, vaan autetaan toisiamme.

– Ja täällä tapaa myös uusia ihmisiä. Usein asiat myös johtavat toiseen, löytyy uusi ryhmä tai ryhmän sisällä päätetään lähteä yhdessä vaikka jumppaan ja niin edelleen. Toisilta myös oppii. Ja huomaa senkin, että omat murheet eivät ole ainutlaatuisia, että on sitä muillakin, lisää Radosavljevich.

Roope Lipasti

Lisätietoa: tukenasi.fi

Kuvateksti:

Raili Radosavljevichn, Anne Sewonin ja Markku Virolaisen mielestä Kaupunkilähetyksen tukitoiminta on matalan kynnyksen paikka hakea, saada ja myös antaa tukea.

 

X