was successfully added to your cart.

Tukea nuorille

WhatsApp Jesse?

Kirjoittaja 9.8.2017 Ei kommentteja

WhatsApp, Jesse?

Kun Jesse, 21, ja hänen koutsinsa Teemu tapasivat syksyllä, Jessellä oli takana neljä vuotta toimettomuutta ja kesken jäänyt koulu. Nyt hän on aloittanut jälleen opiskelun ja elämä näyttää valoisalta. Suuri osa yhteydenpidosta koutsin kanssa hoitui pikaviesteillä.

Tätä haastattelua tehtäessä on viikko siihen, kun Jesse aloittaa opinnot. Tai jatkaa niitä: – Koulua on vain muutama kuukausi jäljellä. Se jäi aikoinaan vähän kesken, kun tuli hiukan vietettyy railakasta nuoruutta. Viimeinen vuosi meni ihan vain kotona, en tehnyt mitään. Mutta nyt olisi tarkoitus valmistua merkonomiksi, Jesse iloitsee.
Edessä on ensin puolitoista kuukautta vähän kertausta ja sitten työharjoittelu: – Aloitan tosi hyvällä mielellä koulun taas. Toiveena on, että kesällä pääsisin ensin kesätöihin ja sitä kautta ehkä vakituisiinkin töihin. Ellen, niin täytyy sitten katsoa, josko menisi opiskelemaan syksyllä jotain muuta.
Asiat vaikuttavat siis olevan pitkästä aikaa mallillaan. Siitä sopii kiittää Oma Koutsia, joka on hanke jossa vapaaehtoiset aikuiset koutsaavat eli valmentavat ja ohjaavat nuoria – 17-29-vuotiaita – jotka kaipaavat pientä apua ja tsemppaamista elämänsä järjestämisessä. Jokaiselle nuorelle räätälöidään omat tukiportaat, joka voi sisältää esimerkiksi henkilökohtaista koutsausta, ryhmätapaamisia tai verkkotukea, kunkin tarpeiden mukaan.

Uskalla ottaa apua vastaan

Se, että Jesse löysi Oma Koutsiin, oli sattumien summa. Hänen kummitätinsä tunsi hankkeen vetäjän ja ehdotti, että poika soittaisi ja kysyisi, olisiko sieltä tarjota apua.
Ei se soitto kuulemma elämän helpoimpia ollut, mutta niin vain Jesse otti luurin kauniiseen käteen. Pitkän ajelehtimisen jälkeen motivaatio oli kohdillaan ja hän myös halusi muutosta.
– Yksi tärkeä asia onkin se, että uskaltaa ottaa apua vastaan. Ajattelin, ettei tässä mitään menetäkään. Nopeasti myös selvisi, että tämä oli juuri sopiva toimintamuoto minulle. Ei pakkopullaa, ei sellaista, että joka päivä nähdään. Päinvastoin on ollut rento ja vapaa meininki. Tärkeä ellei tärkein palanen kuviossa oli Teemu, jonka Jesse sai koutsikseen.
– Muutin Turkuun vuosi sitten ja minulla on nyt ollut vähän enemmän vapaa-aikaa, joten halusin tehdä tämänkaltaista vapaaehtoistyötä. Kävin syksyllä sen pienen perehdytyskurssin, jossa käytiin läpi mitä vapaaehtoiselta vaaditaan ja siitä lähtien olemme olleet Jessen kanssa yhteyksissä.

Elämän muuttanut puhelinsoitto

Koutsi onkin eräänlainen nuoren personal trainer, joka ohjaa, kyselee, auttaa eteenpäin ja on läsnä. Ihminen ihmiselle, ei sen ihmeellisempää. Teemu ja Jesse tapasivat ensin toimistolla, lähtivät sieltä pelaamaan biljardia ja siitä se sitten lähti:
– Tuntui heti, että olemme aika samanhenkisiä ja tulimme hyvin juttuun. Saman tien ryhdyimme myös suunnittelemaan, mitkä olisivat sellaisia hyviä seuraavia askeleita, Teemu kertoo.
Jessen tapauksessa se suuri asia oli opiskelujen saaminen uudelleen käyntiin.
– Paljon oli sellaista, että kyselin, oletko muistanut tehdä sen ja sen. Kun käytännön asiat olivat hoidossa, juteltiin siitä, mikä oli meininki noin yleensä, Teemu sanoo.
Jesselle apu tuli tarpeeseen:
– Olihan se mahtavaa kun ei tarvinnut miettiä yksin niitä koulujuttuja. Teemu on ollut sellainen eteenpäin potkija – ilman häntä asiat olisivat varmasti pitkittyneet. Yksin alkaa helposti jossitella: että entä jos en pääsekään tai jos en onnistukaan, ja sitten alkaa vältellä koko asiaa, eikä viitsi edes yrittää. Nyt on yhdessä mietitty kaikenlaisia vaihtoehtoja. Olen tosi iloinen, että tulin tänne toimistoon. Se on muuttanut koko elämäni.

Yhteyttä WhatsAppilla

Yksi varsin moderni piirre Teemun ja Jessen koutsisuhteessa on ollut, että suureksi osaksi yhteyttä on pidetty WhatsAppilla.
– Se johtui jonkin verran siitä, että asumme eri paikkakunnilla, joten jatkuva näkeminen oli vähän hankalaa. Mutta se osoittautui myös kelpo tavaksi pitää yhteyttä. Isot asiat, kuten koulujutut kävimme tietysti paikan päällä, mutta muuten olemme aika paljon ihan viestitelleet, Teemu kertoo. Jessen mielestä yhteydenpito oli helpompaakin viestien välityksellä:
– Aluksi oltiin ihan päivittäin yhteydessä. Puhuttiin fiiliksistä ja sen sellaisesta, Kaikenlaista tuli kerrottua. Ja uskalsi kertoa. Joskus aina mietti, että voinko puhua tällaisesta, mutta me olemme niin samanhenkisiä, että aina olen uskaltanut. Ja nyt on sellainen olo, ettei Teemu ole enää koutsi vaan ihan vaan vanhempi ystävä.

Punnittuja neuvoja

Viestittelyn hyvä puoli on siinäkin, että voi laittaa viestiä kun siltä tuntuu mutta siihen voi vastata kun ehtii. Joskus Jessellä oli joku asia jonka hän laittoi yöllä, mutta Teemu luki sitten aamulla. Ja sitten on vielä yksi hyvä puoli:
– Kun kirjoittaa viestiä, ehtii vähän miettiä mitä sanoo ja neuvoo. Että miltä tämä vastaukseni nyt kuulostaa ja en kai vain loukkaa, Teemu sanoo.
– Ei ole kyllä tullut kertaakaan sellainen olo että olisin loukkaantunut. Päinvastoin Teemulta tuli aina hyvin rakentavia viestejä: että mitä jos jättäisit elämässäsi tuon pois ja keksisit siihen tilalle jotain muuta. Hänellä oli sellainen kannustava asenne.
Jessen mielestä viestittely olisi perinteistä puhelinsoittoa parempi monessa muussakin asiassa:
– Olisi hyvä jos sossut ja vastaavat toimisivat myös näin. Sinne soittaminen on niin rasittavaa kun voi soittaa kymmenen kertaa eikä siellä vastata. Ja kun sieltä sitten joku soittaa vihdoin takaisin, tulee sellainen olo, ettei viitsi vastata kun ette tekään vastanneet.

Entä kuinka vaativaa tällainen vapaaehtoistyö on?
– Se vei minulta muutaman päivä kuussa ja lisäksi sitten etänä annoin vähän tukea viestien muodossa. Se ei ole paljon. Lisäksi pitää muistaa, että tästä saa myös itse hyvän mielen, Teemu sanoo.

X