was successfully added to your cart.

Tueksi itsenäiseen asumiseen

Vapaaehtoinen auttaa arjen alkuun

Kirjoittaja 15.8.2017 Ei kommentteja

Vapaaehtoinen auttaa arjen alkuun

Itsenäisen elämän ja asumisen aloittaminen on asia, jossa moni nuori kaipaa hieman tukea ja apua. Jenni Lähdetniemi ja Hanna Lindholm ovat TUASin vapaaehtoisia, jotka tekevät tätä tärkeää työtä.

Jenni Lähdetniemen ja Hanna Lindholmin takana on nyt vuosi vapaaehtoistyötä nuorten tuetun asumisen parissa. He kävivät TUASin neljän kokoontumisen kurssin, minkä jälkeen alkoikin sitten saman tien työ. TUAS-toiminnalla tarkoitetaan nuorten tuettua asumista. Nuoret ovat 18–25-vuotiaita, jotka syystä tai toisesta kaipaavat aikuisen tukea asumisen ja itsenäisen elämän aloitteluun.

– Luulen että tukisuhteemme jatkuu vielä senkin jälkeen kun virallisesti tämä on ohi, yleensähän nämä ovat vuoden mittaisia. Teemme milloin hauskempia juttuja – nyt olemme esimerkiksi menossa elokuviin – ja sitten toisinaan vähän asiallisempia, niin kun vaikka Kela-hommien selvittämistä. Tukinuoreni on 23-vuotias, Lähdetniemi kertoo.

Hanna Lindholmin tuettava on vielä lukiolainen:

– Minun tavoitteeni on olla sellainen turvallinen aikuinen, jonka kanssa voi jutella kaikenlaisista, vaikeistakin asioista, kun oman perheen kanssa ei oikein voi. Lähtökohta oli, että nuoreni halusi muuttaa pois kotoa. Mutta kun pohdimme asiaa, lopulta päädyimme siihen, että itse asiassa on viisasta odottaa koulu loppuun, koska eihän sitä tiedä, mihin opiskelut sitten vievät.

Muuttoapua ja lattareita

Molemmat naiset tapaavat tuettaviaan noin kerran viikossa. Tapaamiset eivät ole kiveen hakattuja, sen mukaan mennään miten aikataulut sopivat:

– Minä esimerkiksi olen työn takia aika paljon Helsingissä, joten siinä on vähän sovittelemista. Toisaalta ehkä sekin on ihan hyvä, että hän näkee kuinka paljon työelämä toisinaan vaatii. Olemme löytäneet myös yhteisen harrastuksen ja käymme tanssimassa lattareita. Seuraava iso juttu meillä on koettaa löytää kesätöitä. Yksi asia tässä tukisuhteessa onkin ollut sen puhuminen, millaisia realiteetteja elämässä on, esimerkiksi asumiseen ja työelämään liittyen, Lindholm kertoo.

Lähdetniemen tuettava puolestaan löysi asunnon kesällä ja hän itsekin pääsi muuttoavuksi:

– Meillä on varmaan vähän erilainen suhde, kun olemme kohtuullisen saman ikäisiä. Mutta pystyn kyllä omalla toiminnallani auttamaan; yritän muistuttaa että ei elämä ole niin kauhean vakavaa. Välillä sitä sitten miettii, että osaako antaa tarpeeksi ja että pitäisikö tehdä enemmän. Ne ovat hienoja hetkiä, kun joku pieni asia on mennyt eteenpäin ja ymmärtää että itsestä on ollut apua!

Siivoamista ja unirytmiä

TUASiin kaksikko löysi tuttujen opastamana, molemmilla oli jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että tekisi mieli tehdä jotain konkreettista hyvää. Katua ei ole tarvinnut:

– Olen ollut suorastaan positiivisella tavalla yllättynyt, niin paljon tästä on itsekin saanut. Tuettava on huipputyyppi ja niin ovat kaikki muutkin ihmiset täällä, Lähdetniemi kehuu.

– Myös se yllätti, kuinka paljon täällä järjestetään kaikenlaista koulutusta ja ohjelmaa – niin tukihenkilöille, tuettaville kuin  kaikille yhteisestikin. Eli ei todellakaan ole niin, että on pieni kurssi ja sen jälkeen on sitten omillaan. Jos työelämässä työntekijöistä huolehdittaisiin yhtä hyvin kuin täällä, monessa paikassa voitaisiin aika paljon paremmin, uskoo Lindholm.

Molemmat myös kehuvat sitä, että mikäli murheita tulisi – ei tosin ole tullut – niin TUASissa on hyvin matala kynnys kertoa niistä. Tukea on tarjolla, eikä vapaaehtoisten tarvitse yksinään kantaa suuria taakkoja.

– Eikä tämä ylipäänsä ole kauhean ihmeellistä hommaa – voidaan opettaa vaikka siivoamaan, jos nuori ei ole sellaista ennen tehnyt. Tai laittamaan ruokaa tai käymään kaupassa niin että rahat riittävät. Omasta näkökulmastani tässä on hienoa se, kun nuori kehittyy niissä aisoissa joita hän on tavoitellut. Ja että hän alkaa luottaa. Minulla oli jo ekan tapaamiskerran jälkeen sellainen tunne että tästä tulee hyvä, Lindholm kertoo.

– Me taas olemme puhuneet muun muassa unirytmistä ja siitä, että jos koulu stressaa, niin miten kannattaisi opiskella. Myös se oli tärkeää, että täällä valitaan parit aika tarkkaan, melkein kuin Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa – että varmasti sitten synkkaisi, Lähdetniemi lisää.

*

Entä mitä tukihenkilönä toimiminen vapaaehtoiselta vaatii?

– Että itsellä asiat ovat kunnossa ja että pystyy tukemaan nuorta. Sen kummempaa ei vaadita. Tausta voi olla mitä tahansa, kaikenikäisiä naisia ja miehiä tarvitaan. Kunhan vain haluaa aidosti auttaa, se riittää, vapaaehtoiset summaavat.

Roope Lipasti

X