Oma osaaminen ja verkostot uuteen käyttöön
Työnhakuapua omalta koutsilta
Flavia Radualla, 26, oli ongelma: hän oli asunut Suomessa jo neljä vuotta, mutta työtä oli kovin vaikea saada. Hänellä on kirjanpitäjän tutkinto Romaniasta, mutta se ei paljon täällä auttanut. Ja sitten oli ihan sekin, ettei Flavia oikein tiennyt, kuinka työmarkkinat Suomessa toimivat. Hän kyllä haki työpaikkoja ahkerasti, mutta vasta kun hän sai avukseen oman koutsin, Jutta Soukolan, homma alkoi sujua. Jutta on vapaaehtoisena Kaupunkilähetyksen Oma Koutsi –hankkeessa, jossa ihan tavalliset aikuiset koutsaavat eli valmentavat nuoria 17-29 –vuotiaita, jotka kaipaavat pientä apua elämänsä järjestämisessä. Jokaiselle nuorelle räätälöidään oma polku, jota pitkin tavoitteeseen kuljetaan. Jutta ja Flavia tapasivat toisensa huhtikuussa, syyskuun alkuun mennessä homma oli pulkassa. Tapaamisia oli noin kerran viikossa, minkä lisäksi he olivat yhteydessä puhelimitse ja viestein.
Räätälöityjä hakemuksia
– Tarvitsin apua. En ymmärtänyt miten työnhaussa pitää toimia, mitä pitää kertoa itsestä, millaisia paikkoja ylipäänsä voi ja kannattaa hakea, Flavia kertoo. Hän alkoi olla jo hiukan masentunut, kun työtä vain löytynyt, mutta onneksi silloin hän kuuli Oma Koutsista. Jutan kanssa he kävivät läpi Flavian ceeveetä, korjailivat sitä ja räätälöivät aina kyseiseen työpaikkaan sopivaksi.
– Flavia oli tosi ahkera, oli lähettänyt kymmeniä hakemuksia, mutta nyt me keskityimme määrän sijaan laatuun. Avattiin vähän hänen osaamistaan ja mietittiin asioita valmiiksi. Teimme niin, että Flavia etsi paikkoja jotka häntä kiinnostivat, sitten teimme yhdessä hakemuksen ja minä vielä soitin perään ja pyysin, että voisiko hän päästä haastatteluun, että saisimme vähän palautetta miten hän on pärjännyt ja missä pitäisi petrata. Se toimi oikein hyvin, Jutta lisää.
– Opin myös sen, ettei tarvitse panikoida ellei ensimmäiseen kuukauteen saa töitä: ei moni suomalainenkaan saa, Flavia miettii.
Hyvän mielen työtä
Totta puhuen kaikki toimi paremminkin kuin hyvin: lopulta oli kaksikin paikkaa, johon Flavia olisi päässyt. Hän meni Turun kaupungin nuorisopalveluihin arkistohommiin. Se on kuuden kuukauden määräaikainen pesti, jossa hän on viihtynyt hyvin. Marraskuun lopussa työ loppuu mutta Flavia on jo hakenut uuttakin työtä. Ellei sellaista löydy, tarkoitus on mennä opiskelemaan kirjanpitoa niin että hän voisi työskennellä alalla myös Suomessa. Ihan helppoa sekään ole, sillä tarvittavat paperit ovat Romaniassa, joten haku menee ensi vuoteen. Mutta Flavia on kyllä jo hankkinut kirjoja ja opiskellut hieman itsenäisesti. Jutalle Flavia oli ensimmäinen koutsattava:
– Olin etsiskellyt itselleni sopivaa vapaaehtoistyötä, mutta mikään tarjolla ollut ei oikein tuntunut omalta. Facebookista sitten huomasin tämän, laitoin hakemuksen, soitin perään eikä ole tarvinnut katua. Tykkään töissäkin, jos joku kysyy ja pystyn auttamaan. Siitä tulee myös itselle hyvä fiilis. Ja samalla tavalla kuin töissä, tämäkin on asia joka pitää ottaa vakavasti. Kun tavoite lyödään lukkoon, niin kyllä me sinne päästään, Jutta miettii. Hänestä tällainen vapaaehtoistyö on ennen kaikkea antoisaa:
– Olen pystynyt hyvin hyödyntämään omaa osaamistani ja verkostojani. Ja sekin on ollut mukavaa, että Flavian kautta olen päässyt vähän tutustumaan romanialaiseen kulttuuriin ja tapoihin!
Teksti ja kuvat: Roope Lipasti
