Skip to main content
Tukea 60+ vuotiailleTukea vaikeaan elämäntilanteeseenVapaaehtoiseksi 60+ toimintaanYleinen

Turkuun muuttanut Meri sai Senioripysäkiltä luottoystäväkseen Leenan

Kirjoittaja 15.2.2023Ei kommentteja

Vapaaehtoisena toimiva Leena ja tukea etsinyt Meri tapasivat Tukenasi ry:n yli 60-vuotiaille suunnatun tukitoiminnan avulla. Vuoden aikana Leena on auttanut Meriä taklaamaan yksinäisyyden.

Kun turkulainen Leena jäi eläkkeelle päivätyöstään, hän huomasi, että elämään jäi tyhjiö.

– Ajattelin, että nyt täytyy saada arkeen ihmisiä ja toimintaa, hän kertoo.

Leena hakeutui vapaaehtoiseksi Tukenasi-yhdistyksen Senioripysäkin tukihenkilötoimintaan. Senioreiden tukihenkilötoiminnassa vapaaehtoinen tarjoaa vaikeassa elämänmuutoksessa olevalle seniorille tukea ja kuuntelevaa korvaa. Toiminnan vapaaehtoiset ovat myös yli 60-vuotiaita.

Syksyllä 2021 Leena kävi Senioripysäkin tukihenkilökurssin. Hän kuvailee kurssia käytännönläheiseksi ja hyvin perehdyttäväksi. Kurssin jälkeen Leena tapasi Merin, joka oli hakenut tukitoimintaan mukaan. Muuton vuoksi Merin ystävät olivat jääneet Keski-Suomeen.

– Olin kuin turistina Turussa. Lisäksi oli kaikenlaisia harmeja käsittelemättä, eikä oikeastaan ketään läheistä ystävää, jolle puhua, Meri kuvailee tilannettaan.

– Kun kuulin Tukenasi-yhdistyksestä, elämä alkoi rullata eteenpäin.

Kaksikon kemiat kohtasivat jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. Meri kertoi elämästään ja Leena kuunteli.

– Istuimme kaksi tuntia Aboa Vetuksessa. Merillä oli hirveän paljon sydämellään, Leena kertoo.

Museolta parivaljakko tallusteli jokirantaa pitkin teatterisillalle. Siltaa koristi tuolloin kaupunginteatterin Hobitti-näytelmästä tuttu lohikäärme. Leena oli katsonut netistä, että lohikäärmeen pitäisi syöstä tulta tiettyinä aikoina.

– Siinä me kaksi matamia seistä töpötimme ja odotimme innostuneina. Minua nauratti, että olimme molemmat ihan yhtä lapsenuskoisia ja jännittyneitä, Leena sanoo.

Juurtumista uuteen kotikaupunkiin

Yksi tukisuhteen tärkeä tavoite oli juurruttaa Meri uuteen kotikaupunkiinsa. Hän oli muuttanut Turkuun juuri ennen korona-aikaa.

Meri kuvailee muuttoaan hyväksi ja rohkeaksi siirroksi, mutta raskas elämänvaihe ja terveysongelmat vaivasivat. Vaikka Meri oli aikaisemmin elämässään muuttanut paljon ja asunut ulkomaillakin, muutto oli tällä kertaa erilainen. Edelliset muutot toivat mukanaan esimerkiksi työtehtäviä ja sitä kautta sosiaalisia kontakteja.

Turkuun Meri muutti, jotta pääsisi lähemmäs lapsensa perhettä. Muita siteitä hänellä ei kaupunkiin ollut, ja siksi kotiutuminen oli aluksi hankalaa.

– Kiire erottaa ihmiset. Kun työelämästä jää pois, sitä kuvittelee kahvittelevansa ja vierailevansa paljon lastensa luona. Mutta lapsilla ei välttämättä olekaan samalla tavalla aikaa kuin itsellä, Meri sanoo.

– Eikä omaa elämäänsä voi heidän varaansa laskeakaan, Leena lisää.

Koska Leenakaan ei ole paljasjalkainen turkulainen, hän ymmärsi Merin tilannetta.

– Oli tärkeää auttaa Meriä löytämään innostusta ja kauneutta uudesta kotikaupungistaan, Leena kertoo.

Puhumista, kuuntelua ja puuhailua

Kuluneen vuoden aikana kaksikko on käynyt muun muassa hautausmaakierroksella, Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa ja Merin koiran Valon kanssa lenkeillä. Kaikki tekeminen ei ole ollut sieltä tyypillisimmästä päästä. Kerran Leena on nimittäin auttanut Meriä eteisen tapetoinnissa.

Monet kerrat on vain istuttu ja puhuttu.

– Tehtäväni on kuunnella. Olen istunut monta kertaa Merin luona ja käynyt hänen kanssaan läpi elämän yksityiskohtia ja tapahtumia, Leena kertoo.

Meri kokee, että hän on voinut kertoa tuntemuksistaan ja kokemuksistaan Leenalle laajasti. Samalla elämänilo ja luotto arkeen ovat palanneet.

– Leenalla on lehmän hermot. Hän on pärjännyt kanssani, vaikka olen vaikea ihminen. Suosittelen kaikille ihmisille tällaista Leenaa, Meri kertoo ja nauraa päälle.

Entä mitä parivaljakko sanoisi heille, jotka miettivät joko vapaaehtoistyötä tai tuen hakemista? Leena toivoo, että jokainen toimintaa elämäänsä kaipaavat lähtisi vapaaehtoistoimintaan.

– Saan vapaaehtoistyöstä rakennetta omaan arkeeni ja paljon mukavaa tekemistä. Sellaista positiivista pöhinää.

Meri taas kannustaa hakemaan tukea, jos vähänkään siltä tuntuu. Omaa yksinäisyyttään voi olla hankala tajuta.

– Olen tämän ystävyyden ansiosta tutustunut paremmin Turkuun ja itseeni. Kun suunsa uskaltaa avata, niin lopulta löytyy aina toinen ihminen, joka rohkaisee ja auttaa kampittamaan yksinäisyyden, Meri sanoo.

teksti: Laura Hallamaa
kuva: Katja Tujunen