Opiskelu ja itsenäistyminen voi tuntua yksin liian haastavalta ja kuormittavalta. Yliopisto-opiskelija Maria Majamaa sai oma koutsin, jonka avulla ja tuella hän edennyt opinnoissaan ja oppinut luottamaan itseensä.
Anu Välilä, teksti
Suvi Elo, kuvat
Toista maisterintutkintoa yliopistolla suorittava Janina Saaros, 37, tietää, mitä opiskelu on ja minkälaisia haasteita siihen voi liittyä. Opintopolkunsa aikana Saaros on miettinyt samoja kysymyksiä, joita moni muukin nuori pohtii: Mikä minusta tulee isona? Olenko valinnut oikean polun? Minkälaista opiskelu on ja miten siitä selviän?
Omat kokemukset ja halu auttaa saivat Saaroksen hakeutumaan vapaaehtoiseksi. Hän kyseli vapaaehtoistoiminnassa mukana olevan ystävänsä kokemuksia, mikä vahvisti ajatusta vapaaehtoiseksi ryhtymisestä.
-En ollut aiemmin tehnyt vapaaehtoistyötä, mutta ajattelin, että omien kokemusteni kautta minulla olisi jotakin annettavaa. Lukion jälkeen hain omaa suuntaani elämässä, kyseenalaistin valintojani ja koin epävarmuutta. Ajattelin, että osaan samastua nuorten elämään ja ammentaa omista kokemuksistani, Saaros sanoo.
Saaros haki Tukenasi ry:n vapaaehtoiseksi Oma Koutsiksi keväällä 2022. Oma Koutsi auttaa nuorta opiskelu- ja työelämäasioissa. Koutsaussuhteen tavoitteena voi olla esimerkiksi opiskelurutiinien löytyminen, tehtävien aikatauluttaminen, opinnoissa eteneminen, opinnäytetyön työstäminen tai ensimmäisen työpaikan hakeminen. Koutsaus on tarkoitettu 17–29-vuotiaille opiskelijoille ja työttömille.
Saaros odotti innoissaan ensimmäistä koutsattavaansa, jota hän joutui odottamaan useita kuukausia. Näin saattaa käydä, kun halutaan yhdistää juuri oikeat ihmiset siten, että vapaaehtoisen osaaminen ja persoona vastaavat sitä, mitä nuori kaipaa.
-Olin kuullut, että koutsia odottavia nuoria on paljon, ja siksi olin ihmeissäni, kun en saanut koutsattavaa heti. Sopiva koutsattava löytyi lopulta, ja se oli niin postiviinen kokemus, että halusin jatkaa toiminnassa.
Koutsiparin kemiat kohtasivat
Janina Saaros tapasi toisen koutsattavansa Maria Majamaan, 25, syksyllä 2023. Historiaa Turun yliopistossa opiskelevalla Majamaalla on opintoihin ja arjen hallintaan sekä jaksamiseen liittyviä haasteita. Lisähaastetta tuovat neuropsykiatriset piirteet.
-Olen vuosien varrella kokeillut monenlaisia kuntoutustapoja. Olen ollut mukana muun muassa ryhmäkuntoutuksissa ja Kelan tukemassa terapiassa. Viime syksynä tapasin opintopsykologia muutaman kerran. Tyksin sosiaalityöntekijä ehdotti minulle oma koutsia, Majamaa kertoo.
Koutsipari tapaa toisiaan noin kerran viikossa. Koutsaus kestää tavoitteista riippuen 3–18 kuukautta. Majamaa ja Saaros ovat tavanneet toisiaan lähes viikoittain jo reilun vuoden ajan. Yhteinen taival päättyy ensi keväänä.
-Uuden ihmisen kohtaaminen jännittää aina, mutta kemiamme kohtasivat ja nopeasti tuli olo, että Janina on minulle oikea koutsi. Toivoin avukseni ymmärtäväistä, mutta jämäkkää ihmistä, joka puskee minua positiivisesti eteenpäin. Sellaisen sain. Janina on hirveän ymmärtäväinen, mutta hän auttaa saamaan asioita aikaan, Majamaa sanoo.
Saaros ja Majamaa ovat tavanneet toisiaan kahvin tai lounaan merkeissä. Tapaamisilla he ovat jutelleet opintoasioita ja Majamaan fiiliksistä, opiskelleet yhdessä ja hoitaneet Kela-asioita.
-Joskus Janina on tullut luokseni, jotta olen saanut tiskattua. Opinnoissa olen tarvinnut apua ja tukea toiminnanohjauksessa ja siinä, että saan tehtyä asioita. Kandityön tekemisessä Janina oli korvaamaton apu, Majamaa sanoo.
Kovat paineet, vähän apua
Saaros ja Majamaa ovat molemmat sitä mieltä, että nykyinen opiskelujärjestelmä vaatii nuorilta liikaa ja liian varhain. Nuoren pitää yhä varhaisemmassa vaiheessa tietää, mitä haluaa opiskella ja minkälaisen koulutus- ja työurapolun haluaa itselleen luoda.
-Vaatimukset ja paineet ovat kovat eikä opiskelussa ole samanlaista joustoa kuin aiemmin. Ei ole ihme, että nuoret voivat huonosti, Saaros sanoo.
Majamaan mukaan yliopistoon hakeminen on tehty entistä vaikeammaksi. Opinnoissa ei ole joustoa, ja nyt kun aikuiskoulutustukikin lakkautettiin, suunnan muuttaminen kesken opintojen tai valmistumisen jälkeen on vaikeaa.
-Olen miettinyt, onko yliopistomaailma ollut missään vaiheessa minun juttuni. Suoritan maisterintutkintoa, mutta haluaisin tehdä jotain käytännönläheisempää. Koulutusalan ja –paikan vaihtaminen on tehty todella vaikeaksi, Majamaa sanoo.
Opiskeluun liittyvien haasteiden kasvaessa tukea on aiempaa vaikeampi saada. Terveydenhuollon resurssit auttaa opiskelijoita ovat heikot. Moni jää ilman tarvitsemaansa apua ja tukea.
Koutsipari näkee, että nykyisessä opiskelumaailmassa jokainen opiskelija hyötyisi omasta koutsista.
-On hullua, että tilanne on mennyt sellaiseksi, ettei opiskelua enää välttämättä jaksa yksin. Nyt se on lähtökohtaisesti jo niin kuormittavaa, että kaikki tarvitsisivat apua ja tukea. Olisinpa itsekin tajunnut aikoinaan hakea koutsia, Saaros sanoo.
Uusille koutseille jatkuva tarve
Saaros ja Majamaa pitävät oma koutsi -toimintaa matalan kynnyksen tapana saada ja antaa apua. Omien kokemustensa kautta he suosittelevat sitä ihan kaikille.
Saaros ja Majamaa kokevat saaneensa paljon toisiltaan. Koutsisuhde on antanut vertaistukea, kohtaamisia ja uusia ihmisiä elämään.
-Olen saanut Janinalta valtavasti apua ja tukea. Ilman häntä en ole varmasti valmistunut kandiksi viime keväänä. Olen oppinut mitä opiskelu on ja mitä minulta vaaditaan. Janinan kanssa olen voinut myös puhua opintoihin liittyvistä fiiliksistä ja jaksamisesta. Tämä myötä olen oppinut itsemyötätuntoa, Majamaa listaa.
Saaroksen mukaan vapaaehtoistoiminnan suola on se, että hyvin pienellä pystyy tekemään paljon hyvää.
-Olen löytänyt vapaaehtoistyön kautta elämälleni tarkoitusta. Se merkitsee paljon, että pystyy jeesaamaan toista ihmistä. Paras palkkio tästä onkin se, että pystyy olemaan tukena ja näkee, että siitä on apua toiselle, Saaros sanoo.
Saaros aikoo jatkaa vapaaehtoistyötä nykyisen koutsisuhteen päätyttyä.
-Tämä on sellaista vapaaehtoistyötä, minkä koen omakseni ja minulla on tähän mahdollisuus. Koen, että minulla on annettavaa, se pitää toiminnassa mukana.
Turussa toisiaan tapaa vuosittain noin 50 koutsiparia. Uusille oma koutseille on jatkuvasti tarvetta. Saaroksen mukaan vapaaehtoistyö sopii monenlaisille ihmisille eikä se vaadi liikaa.
-Vapaaehtoisen ei tarvitse kyetä ihmetekoihin. Tärkeintä on, että on halua auttaa ja olla tukena. Hyvä koutsi on varmasti empaattinen, joustava ja pitkäjänteinen. Hänen pitää olla valmis ja halukas sitoutumaan, Saaros kiteyttää.
-Ja jos pohtii avuntarvetta, silloin on jo oikea aika hakea apua. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin, Majamaa lisää.