Senioripysäkin Voimavarapisteen vapaaehtoiset tarjoavat ainutlaatuista apua muille hyödyntämällä omaa elämänkokemustaan. Ainutlaatuista on myös, miten paljon vapaaehtoistyö parhaimmillaan antaa tekijälleen – annetaan siis tekijöiden itse kertoa!
Yhteisö tarjoaa tukea ja inspiroi
– Vapaaehtoistoiminnan merkitys minulle on ollut valtavan suuri näin kun katselen asiaa nyt taakse päin. Olin työskennellyt erittäin suljetussa työyhteisössä missä sosiaalinen kanssakäyminen ei ollut mikään kovinkaan suosittu tapa kohdella ihmisiä. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen hain jotain linjaa ja selkeyttä elämääni ja en oikein tiennyt mitä alkaisin tekemään. Minulla on aina ollut voimakas tahto tehdä asioita ja vapaaehtoisena olen saanut onnistumisia ja siitä edelleen voimia lisää tekemiseen. Vaikka omassa elämässä on ollut kriisi päällä jo vuosia, koen, että kuuluminen tähän yhteisöön on antanut minulle tukea niin paljon, että olen jaksanut ja jaksan myös jatkossa tehdä vapaaehtoistyötä täysillä ei puolivaloilla.
Jotakin vapaaehtoistyön merkityksestä kertoo sekin, että osa vapaaehtoisistamme on ollut mukana jo hyvin pitkään:
– On hyvin tärkeää, että olen saanut säestää mukavan ryhmän yhteislaulua säännöllisesti jo yli 10 vuoden ajan Laulusalongissa. Koska itsekin olen jo 60+ ikäinen, saan itsekin paljon virkistystä tästä harrastuksesta.
Upeita kohtaamisia ja uuden oppimista
– Olen kasvanut suurperheessä ja toiminut koko työikäni ihmisten parissa. Ja eläkkeelle jäätyäni olen kaivannut edelleen ihmisten pariin. Onneksi löysin vapaaehtoiseksi Senioripysäkille. Minua kiinnostaa ja kiehtoo kuulla ihmisten tarinoita ja kokemuksia, olla läsnä kuuntelijan roolissa. Saan voimaa ja energiaa ihmisten kohtaamisista, kuvaa eräs vapaaehtoisistamme ja jatkaa:
– Ihmettelen elämän ja ihmisten kohtaloiden valtavaa moninaisuutta. Samalla oman elämän murheet ja vastoinkäymiset asettuvat uusiin mittasuhteisiin. Kuuntelijana saan olla oppijana. Koen että minua iäkkäämmät ihmiset opettavat minulle, mitä on vanheta ja luopua mones-ta. Se on suurta lahjaa, jota yritän ymmärtää. Usein myös mietin, mitä toivoisin, jos itse olisin toisen paikalla; mitä olisi olla toisen tilanteessa.
Toisinaan vapaaehtoistyö rohkaisee myös vapaaehtoista itseään uusiin kokeiluihin.
– Tukihenkilönä toimiminen on tuonut elämääni uutta sisältöä mm. iloa, ystävyyttä, sitoutumista, pohdiskelua, vastuunottoa… Tunne siitä, että olen mukana jossain hyvin tärkeässä, tuo itselleni hyvää mieltä. Tukihenkilönä olen pohtinut mm. elämänasennettani, vuorovaikutustaitojani ja mielialojani. Tärkeintä kuitenkin on olla oma ”hyvä” itsensä. Tuettavan kanssa olen mennyt sellaisiin tapahtumiin/paikkoihin, joihin ei olisi yksin mennyt. Tämä on ollut hyvä asia, koska olen saanut lisää rohkeutta asioihin, joita vierastan. Hienoa vastavuoroisuutta!
Kaivattua ”pöhinää” ja ihmisiä
Vapaaehtoistyö on oiva mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi monet nostavat esille, miten tärkeää on kokea olevansa tarpeellinen ja voida auttaa muita omalla iän ja elämänkokemuksen tuomalla vertaisuudella. Vapaaehtoisena voi saada merkityksellistä sisältöä elämään.
– Olen melkein koko työelämäni tehnyt työtä hyväosaisten ihmisten, onnellisten asioiden parissa, vasta viimeiset vuodet veivät toiseen maailmaan ja ongelmiin. Ja ne vuodet vahvistivat ajatustani siitä, että ketään ei saa jättää yksin. Tukenasi toiminnassa on johtolankana juuri tuo ja siksi mukaan tulo oli äärimmäisen helppoa, kertoo eräs vapaaehtoisistamme ja jatkaa:
– Lisäksi sain takaisin eläköitymisen jälkeen kaipaamaani työelämän ”pöhinää”, ihmisiä. Vapaaehtoistoiminnan kautta olen tutustunut moneen ihmiseen, joita en olisi varmastikaan tavannut muutoin, joten toiminta yhdistää ja avartaa meitä vapaaehtoisia samalla tavoin kun antaa tukea tuettavalle. Eli kaikki voittavat ja tähän maailman aikaan tällaisesta voi olla tosi onnellinen.
Merkityksellistä sisältöä eläkepäiviin
– Minulle eläkkeelle jääminen tarkoitti vapautta, jota olin odottanut. Elämä tuntui juhlalta, jossa oli keskipisteenä. Omien asioiden kanssa pyöriskely ei pitemmän päälle tuntunut mielekkäältä, joten aloin katsella lehtien palstoja.
Näin kertoo vapaaehtoisemme, joka päätyi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tilaisuuteen, jossa kuuli Suunta-vapaaehtoistoiminnasta. Hankkeen päätyttyä tämä keskustelutukitoiminta siirtyi Tukenasi ry:lle:
– Kun kävin aivan ensimmäisen keskustelun, jännitin aivan mahdottomasti, miten sitä osaa toimia oikein. Vastassahan on aivan vieras ihminen, jolla on tarve purkaa ajatuksiaan kanssani. Näin jälkikäteen voi sanoa, että jännittäminen oli aivan turhaa. Meille oli luotu puitteet, jossa oli rauhallista ja miellyttävää vaihtaa ajatuksia. Toisella on ongelmia, jotka eivät meinaa ratketa omin voimin ja silloin niitä on hyvä purkaa toisen ihmisen kanssa. Vieraalle on lopulta helpompi avautua kuin tutuille ihmisille.
”Mikään ei voita toista ihmistä”
– Siirtyessäni eläkkeelle olin vain väsynyt ja sairas. Kuntouduttuani aloin täyttää päiväni käsitöillä. Näistä urakoista väsyin niin, että siirryin ahmimaan kirjoja. Ne avasivat minulle uuden perspektiivin elämään. Ne auttoivat minua ystävän kaipuussa.
Kirjat eivät kuitenkaan korvanneet oikeita ihmiskontakteja. Niitä etsiessään vapaaehtoisemme löysi Senioripysäkin Voimavarapisteen:
– Sitten löysin Tukenasi ry:n kautta olla mukana vapaaehtoisena auttamassa muita yksinäisyyttä vastaan. Olla läsnä ihmisen äärellä. Nähdä, kuulla ja kokea toisen tunteita ja ajatuksia. Kuinka mukavaa on voidella kielen kantoja puhumalla ihan mistä vain. Mikä sillä hetkellä askarruttaa tai toki myös mistä löytää ja saa iloa joka päiväiseen elämään, hän kuvaa.
– Pienet asiat tekevät elämästä arvokkaan. On hauskaa nauraa asioille, joita vain sattuu eikä ollut ihan niin tarkoittanut. On hienoa olla keskeneräinen. On hienoa olla ihmisen ja ihmisten kanssa. Heidän keskuudessa elää parasta, täyteläistä elämää. Mikään ei voita toista ihmistä.
Kuvan henkilöt eivät liity tekstiin. Kuvaaja: Suvi Elo