”Ettei yksin tarvitsisi säätää”
Kun muuttaa ensimmäiseen asuntoonsa, on monia asioita joihin voi tarvita vähän tukea.
Bart Peitilä, 19, sai oman asunnon kesän lopulla. Hänen omasta mielestään ehkä vähän turhankin aikaisin mutta asiat nyt menivät niin kuin menivät. Bart opiskelee viimeistä vuotta logistiikka-alaa. Sisko ehdotti, että hän voisi ottaa yhteyttä TUASiin ja kysyä vähän tukea itsenäisen elämän aloittamiseen. Aluksi nuori mies suhtautui asiaan skeptisesti, mutta sitten hän ajatteli juttua uudestaan: miksi ei?
– Enhän minä tiennyt mistään mitään, joten mietin, että voisi olla ihan fiksua jos joku vähän auttaisi alkuun. Ettei tarvitsisi yksin ryhtyä säätämään kaikkea. Ja se oli kyllä tosi hyvä idea. Mari on auttanut sellaisissa asioissa kuin vaikka että mistä kämppää lähdetään etsimään ja mitä kaikkea siihen liittyy. Sellainen on minulle vaikeaa, koska minulla on hahmotushäiriö enkä yksinkertaisesti aina ymmärrä, mitä niissä papereissa pyydetään. Ja ylipäänsä se, että kun on omillaan niin kaikki pitää oikeasti tehdä itse. Ei ole ketään joka siivoaisi tai tekisi asioita puolestani. Mutta kyllä se siitä sitten lähti, Bart iloitsee.
Käytännön asiat kuntoon
Bartin mainitsema Mari on Mari Nieminen, joka on toiminut Bartin tukihenkilönä viime kesästä saakka. Hyvin on mennyt myös hänen mielestään:
– Kaveri vinkkasi minulle tästä toiminnasta. Olin kyllä pidemmän aikaa miettinyt, että voisin tehdä jotain vapaaehtoistyötä, mutta en oikein tiennyt mitä. Tämä on minulle juuri sopivaa. Halusin tukea nimenomaan nuorta, kun itsellänikin on aika rankka tausta ja tiedän kuinka vaikeaa se voi olla. Ja kun aikanaan itse sai apua niin tietää kuinka tärkeää se on, Mari miettii.
Hän kertoo, että konkreettinen apu on ollut erilaista käytännön asioiden hoitoa, laskujen maksamisista lähtien.
– Kun esimerkiksi tuli niitä perintäkirjeitä, niin Mari neuvoi mitä niiden kanssa pitää toimia. Ja sitten ollaan hoidettu Kela-juttuja myös, Bart kertoo.
– Enkä minäkään niitä kaikkia toki osannut, mutta silloin taas saimme TUASin työntekijöiltä apua. Päivä ja asiat olivat selviä! Se on ollut iso asia täällä, Mari kiittelee.
Tsemppari ja patistaja
Tukiparin kemiat ovat kohdillaan – sen huomaa ulkopuolinenkin heti. Tukisuhde on muuttunut oikeastaan kaveruudeksi:
– Välillä pitää ihan muistuttaa itselle, että minun tehtäväni on myös vähän motkottaa – no ei motkottaa mutta huomauttaa, jos asiat eivät suju. Niin kuin vaikka että siivotakin voisi välillä. Tai että pitää vähän muistaa kysellä raha-asioista että miten menee, Mari kertoo.
– Mari on hyvä sellainen tsemppari tai patistaja. Se auttaa – olen huomannut, että asiat kannattaa tehdä ajallaan, niin ne eivät jää vaivaamaan, Bart lisää.
– Me ajattelemme monista asioista aika samalla tavalla, mutta samaan aikaan voimme myös vähän haastaa niitä omia näkemyksiä ja sitä omaa kuplaa. Olen kyllä oikein ylpeä ja ihmeissäni, että noin nuori pystyy niin rakentavasti keskustelemaan ja olemaan avoin uusille näkökulmille. Se on tärkeää, Mari kehuu.
Palkitsevaa työtä
Kun Mari lähti mukaan vapaaehtoiseksi, hänellä ei ollut erityisiä toiveita tai odotuksia, pikemmin hän lähti silmät auki ja avoimin mielin katsomaan miten käy.
– Tukihenkilöltä vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Pitää olla mukana omana itsenään – nuoret kyllä haistavat aitouden puutteen. Ja kaipa tukihenkilön on hyvä olla sellainen, joka on jo vähän ehtinyt nähdä elämää, niin että on kokemusta erilaisista asioista. Parasta tässä on nähdä, kuinka kaveri selviää ja osaa. Se on palkitsevaa, Mari kertoo.
Bartin mielestä koko TUASin toiminnassa on hienoa se, että jos on ongelma tai pulma, niin apua saa heti:
– Minulla on elämässä ollut vähän sellainen kokemus, että apua luvataan joskus ensi syksynä eikä sitä silloinkaan saa. Mutta täällä asiat tapahtuvat kun pyytää. Täällä keskitytään itse ongelmaan ja toimitaan niin että se menee pois – ettei kävisi niin, että seuraa lisää ja suurempia ongelmia.
Bart myös kannustaa nuoria uskaltautumaan mukaan:
– Tämä sopii kaikille joilla on jollain lailla vaikeaa. Minulle tästä on ollut ihan hirmu iso apu. Asiat rullaavat nyt hyvin. Ei kannata jäädä yksin, jos ei osaa tai ymmärrä – se ei johda mihinkään. Jos uskaltaa kokeilla, se voi vaikka auttaa! Ja ainahan tämän voi keskeyttää jos siltä tuntuu. Ei tässä voi mitään menettää. On helpottavaa, että on joku ihminen, joka neuvoo ja auttaa jos tulee tilanne eteen. Kaikki tarvitsevat joskus apua.
teksti ja kuva: Roope Lipasti