Hyppy etäkoutsauksen saloihin

Keväällä 2020 koronavirus rajoitti lähitapaamisia. Oma koutsi -toiminnan vapaaehtoiset Minna Halonen ja Jaana Rinne ryhtyivät koutsaamaan nuoria etänä. Vuosi oli yllättävän antoisa.

 

Kun koronaviruspandemia levisi viime keväänä Suomeen, lähikontakteja ei suositeltu. Oma koutsi -toiminnan piti keksiä ratkaisu, miten tavata nuoria ilman kasvokkaista tapaamista.

Etätapaamisten mahdollisuutta oli pohdittu jo aiemmin toiminnan piirissä, mutta koronavirus pakotti ottamaan uudet keinot käyttöön nopeasti.

Oma koutsi -toiminnan vapaaehtoiset Minna Halonen ja Jaana Rinne ovat nyt melkein vuoden verran pitäneet yhteyttä koutsaamiinsa nuoriin videopuheluiden avulla.

Molemmat ovat vielä varsin tuoreita koutseja.

Minna ehti koutsata yhtä nuorta jo vuoden 2019 puolella normaaleissa oloissa. Jaana taas hyppäsi käytännössä saman tien etäkoutsauksen saloihin keväällä käymänsä Oma koutsi -koulutuksen jälkeen.

Kumpikin kokee, että heidän koutsaussuhteissaan etätyöskentely on toiminut hyvin. Etäyhteys mahdollistaa sen, ettei tapaaminen ole ajasta tai paikasta riippuvainen. Lisäksi tapaamiset nuorten kanssa ovat napakoituneet.

Kaksikko kuvailee, että etäkoutsaamisessa on hyvällä tavalla kokousmainen tunnelma. Tapaamiset ovat tiiviitä ja videoyhteyden avulla on helpompi päästä asian ytimeen.

– Mielestäni tämä toimii jopa paremmin kuin lähitapaamiset. Olemme puhuneet nuoreni kanssa tänä aikana useammin kuin olisimme normaalina aikana nähneet kasvotusten, Minna kertoo.

 

Koneen ääressä tartutaan heti toimeen

Aikaisemmin Oma koutsi -toiminnan vapaaehtoiset ovat tavanneet nuoria esimerkiksi kahviloissa ja kirjastoissa. Ulos lähteminen tai asioiden muistaminen voi kuitenkin olla autettavalle nuorelle joskus hankalaa.

Kun sekä koutsi että nuori ovat tapaamisen aikana kodeissaan, on helpompi tukea nuorta esimerkiksi juoksevien asioiden hoitamisessa. Jos nuori puhuu vaikkapa sähköpostiviestistä, joka pitäisi kirjoittaa, koutsi voi auttaa etänä saman tien.

Kahvilassa ilman välineitä saattaa olla vaikeampi tarttua asiaan.

– Koneen ääressä voi näppärästi avata erilaisia linkkejä ja katsoa yhdessä, mitä esimerkiksi yliopiston sivuilla lukee. Ei tarvitse tuoda kyniä ja vihkoja kahvilaan ja käydä siellä asioita läpi, Jaana sanoo.

– Nuorenkin on helpompi ylittää kynnys asian hoitoon, kun asia hoidetaan siinä hetkessä yhdessä, Minna lisää.

Molempien koutsien nuoret ovat suhtautuneet etänä tapahtuviin tapaamisiin hyvin.

– Kävi ilmi, että oma nuoreni oli jo unohtanut, että tässä olisi tarkoitus nähdä joskus kasvotustenkin. Hän oli jo niin tottunut tähän tapaan, Minna kertoo.

Nuoret ovat etäyhteydestä huolimatta pitäneet hyvin kiinni sovituista asioista ja aikatauluista. Hommat ovat hoituneet, vaikka koutsin kanssa ei ole juteltu kasvotusten.

 

Kohtaamisia tarvitaan, mutta etäyhteys mahdollistaa

Vuosi on osoittanut, että etäkoutsaus sopii parhaiten nuorille, jotka tarvitsevat apua esimerkiksi opiskeluun liittyvissä asioissa.

– Meillä oli nuoren kanssa ensimmäinen tapaaminen Zoom-videopalvelun välityksellä. Tarkoituksena oli valmistautua pääsykokeisiin. Huomasimme heti, että siihen etätapaaminen sopi hyvin, Jaana kertoo.

Myös muut sovellukset ovat olleet käytössä. Minna on käyttänyt koutsaamiseen esimerkiksi Whatsapp-sovelluksen videopuheluita.

Jos nuori tarvitsee enemmän apua esimerkiksi arjen hallinnassa tai sosiaalisissa suhteissa, ei etäyhteys ole paras tapa tarttua ongelmiin. Näitä nuoria auttavat vapaaehtoiset ovat käyneet koronavuonna nuorten kanssa esimerkiksi kävelyillä.

Entä jääkö etäkoutsaus pysyvästi työkalupakkiin? Luultavasti, sillä varsinkin Turun lähikunnissa asuville vapaaehtoisille etäyhteyden hyödyntäminen antaa mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistyötä kotoa käsin.

Etäkoutsaus mahdollistaa myös sen, että vapaaehtoistyö on entistä helpompaa yhdistää esimerkiksi työn ja perhe-elämän kanssa.

– Kohtaamisiakin aina tarvitaan, mutta tämä työtapa sopii minulle, Minna summaa.

 

teksti: Laura Hallamaa

kuvat: Suvi Laine