Tukihenkilö Marjut on auttanut palauttamaan värit Marjan surun synkistämään elämään. Kaksikko on itkenyt, nauranut ja etsinyt arkeen uutta tekemistä. Vähitellen Marja on huomannut, että elämä voi olla mielekästä myös menetysten jälkeen.
Ei uskoisi, että tämä kaksikko on tavannut ensimmäisen kerran alle vuosi sitten. Marja ja Marjut juttelevat kahvikupin äärellä aiheesta toiseen polveillen ja toisiaan täydentäen.
– Mehän ollaan tunnettu aina, Marja naurahtaa kuvatessaan suhteen laatua.
Virallisesti Marjut Brunila on tukihenkilö, jonka Marja sai Tukenasi ry:n Senioripysäkin kautta. Tukihenkilöt ovat vapaaehtoisia rinnalla kulkijoita haastavissa elämäntilanteissa.
Kun kaksikko tapasi ensimmäisiä kertoja, Marja oli allapäin ja yksinäinen. Päästyään jaloilleen aviomiehensä kuolemasta hän oli saanut tietää siskonsa olevan parantumattomasti sairas.
Hän oli viettänyt ison osan arjestaan siskonsa kanssa. Siskon vointi huononi nopeasti, ja Marjan läheisin turva katosi.
– Tuntui kuin minunkin elämältäni olisi pudonnut pohja.
Luotettava juttukumppani
Niinpä Marjutista tuli Marjan rinnalla kulkija. Juttu on luistanut ensitapaamisesta lähtien. Marjalle on ollut tärkeää puida menetyksiään ja tuntemuksiaan luottamuksella. Itkeä ja nauraa.
– Marjutille on helppoa puhua. Välillä mietin, että pälätänkö liikaakin, mutta sitähän varten Marjut on, Marja sanoo.
Yhteiset kokemukset ovat tuoneet keskusteluihin syvyyttä. Marjutin äiti kuoli samoihin aikoihin Marjan siskon kanssa. Menetyksen murheeseen on ollut helppoa samastua.
Kaksikko näkee viikoittain ja touhuaa monenlaista. Marjut on hyvä keksimään tekemistä ja Marja utelias kokeilemaan uusia asioita.
He ovat käyneet esimerkiksi teatterissa, elokuvissa, taidenäyttelyissä, lounailla ja myyjäisissä. Yhdessä tehdessä Marja on oivaltanut, mihin voisi mennä myös omin päin – vaikka tanssikurssille tai sinfoniakonserttiin.
– Olen rohjennut mennä yksinkin, kun ollaan ensin käyty yhdessä, hän sanoo.
Tavoitteellinen tukisuhde
Vapaaehtoiset tukihenkilöt ja apua tarvitsevat ihmiset tulevat Senioripysäkin toimintaan haastatteluiden kautta. Marja ja Marjut kiittelevät, miten tavoitteellista toiminta on.
Tukisuhde kestää maksimissaan vuoden, ja tukiparilla on säännöllisiä tapaamisia myös Tukenasi ry:n ohjaajan kanssa. Niissä puidaan kuulumisia sekä tukisuhteen tavoitteita.
– On tosi fiksua, että tässä kulkee joku vierellä ja kartoittaa, missä mennään. Ja kun edellisessä tukisuhteessa oli haasteita, sain purkaa mieltäni ohjaajalle, Marjut sanoo.
Marja on vaikuttunut siitä, miten pieteetillä tukisuhde pohjustettiin. Hänestä on ollut mukavaa huomata oma edistys ohjaajan tekemissä mielialakartoituksissa.
Tukihenkilötoiminnalla on Marjan ja Marjutin mielestä entistä isompi merkitys, kun julkisen sektorin resurssit hupenevat ja yhteisöllisyys murenee. Palveluverkossa seikkaillessa he ovat huomanneet, miten ihmisten tukeminen on isolta osin kolmannen sektorin varassa.
He näkevät tässä ajassa ison ristiriidan: kaupunki on pullollaan tekemistä senioreille, ja samalla moni kokee raastavaa yksinäisyyttä.
– Tarvitaan henkilökohtaista tukea, joka aktivoi lähtemään liikkeelle, Marja pohtii.
Vuosisadan match
Toistensa kohtaamista Marja ja Marjut kuvaavat vuosisadan ”matchiksi”, täysosumaksi. Kummallekin jää tapaamisista hyvä mieli ja kohdattu olo. Heistä on tullut ystävät.
– Onhan tässä käynyt tosi hyvä säkä, Marjut pohtii.
Tapaamisten myötä värit ovat palanneet Marjan kestoharmaalta tuntuneeseen elämään. Hänellä on sellainen olo, että elämä voi jatkua iloisella mielellä, vaikka menetyksiä kantaakin aina mukanaan.
– Marjut on nostanut minut murheen alhosta, hän kuvaa.
Viimeinen vuosi on ollut Marjalle myös opintomatka. Avun hakemiseen on korkea kynnys, kun on aina selvinnyt kaikesta itse.
– Tässä on pitänyt tunnustaa, että en selviäkään yksin. On käynyt tosi hyvä tuuri, että olen saanut sellaista apua, jota olen tarvinnut.
Teksti ja kuvat: Heidi Pelander