Tukenasi ry:n opintopiiri auttaa keskittymään opiskelujuttuihin ja tarjoaa samalla vertaistukea opintojensa kanssa pakertavien opiskelijoiden arkeen.
Porukassa opiskelemisessa on hassua taikaa. Vaikka muut tekevät hiljaa omia juttujaan, tasainen näppäimien naputus auttaa itseäkin ryhtymään toimeen. Tämä on Tukenasi ry:n opintopiirin idea.
– Yksin tekeminen ei suju, ellei ole valtava stressi ja deadline seuraavana päivänä. Kotona hommia helposti vaan lykkää. Täällä niissä pääsee eteenpäin, ensihoitajaksi Turun ammattikorkeakoulussa (AMK) opiskeleva Kasperi Raappana sanoo.
– Itselleni opiskelu on paikkasidonnaista. Täällä tulee opiskeltua. Yksin kotona teen helposti kaikkea muuta, ICT-alaa Turun AMK:ssa opiskeleva Heikki Helimo sanoo.
Opintopiiriläiset puhuvat myös aloittamisen vaikeudesta. Filosofiaa Turun yliopistossa opiskeleva Samu Saarela ei olisi saanut esimerkiksi sivuaineensa demoja tehtyä ilman opintopiiriä.
– En yleensä ehdi tekemään niitä loppuun opintopiirissä. Kun pääsen kotiin, totean, että nyt vihko esiin ja tehdään loputkin.
Yhteisöllisyys takaisin opiskeluun
Opintopiiri on osa Tukenasi ry:n nuorten aikuisten toimintaa, ja siellä käy lukio- ja korkeakouluopiskelijoita. Tarve yhteisölliselle, viikoittain kokoontuvalle ryhmälle heräsi korona-aikana, kun opiskelijat joutuivat pakertamaan yksin kodeissaan.
Vetovastuussa on alusta asti ollut Tukenasi ry:n vapaaehtoinen Susa Salonen. Tätä ennen hän toimi järjestössä koutsina, joka auttaa nuoria työelämään tai opiskeluun liittyvissä pulmissa. Kun Tukenasi ry:n ohjaajat Liisa Love ja Kaisa Orblin esittelivät idean opintopiiristä, se tuntui Salosesta hyvältä ja omalta.
– Omissa koutsauksissakin kuulin, että yhteisöllisyys ja struktuuri hävisivät opiskeluista pandemia-aikana. Edelleen tuntuu, että koulu- ja työelämän yhteisöllisyys ei ole palannut ennalleen. Opintopiirissä muita opiskelijoita saa kohdata arjessa.
Opintopiirin aluksi jutellaan kuulumiset, sitten opiskellaan itsenäisesti 45 minuuttia, pidetään kahvi- ja välipalatauko ja opiskellaan vielä 45 minuuttia. Salonen huolehtii opiskelurauhasta, tarjoiluista ja hyvästä meiningistä.
– Tehtäväni on olla iloisena nuoria vastassa, kuunnella heitä ja jutella heidän kanssaan.
Porukka potkii opiskelemaan
Opintopiiriläisten mukaan juuri selkeä, tauotettu rakenne auttaa heitä keskittymään. Vertaistukea saa ajatusten ja kokemusten jakamisesta.
– Täällä ei tarvitse olla yksin opintojensa kanssa, luokanopettajaopiskelija Laura Viikeri sanoo.
Elina Mäkinen opiskelee kulttuurintutkimusta Turun yliopistossa ja pakertaa gradun parissa. Edistymistä häiritsee kova itsekritiikki oman työn jälkeä kohtaan.
– Kun tänne tulee, itsekritiikin ääni hiljenee. Siinä on jotain mystistä, hän sanoo.
Opintopiirissä käyminen ei ole pakollista, mutta tuttu porukka luo velvollisuuden ilmestyä paikalle ja opiskella. Opintopiirissä tuntuu jopa vähän nololta hairahtua touhuamaan jotain muuta.
– Joskus selailin täällä jotain Marvelin sarjakuvia netistä ja mietin, että tämä on vähän outoa, pitäisi tehdä jotain rakentavaa, Saarela nauraa.
Opiskelu on turhan yksinäistä
Opintopiiriläisten mukaan korkeakouluopiskelijat ovat opintojensa kanssa todella yksin. He toivoisivat, että edistymistä seurattaisiin oppilaitoksissa ja vaikeuksiin tarjottaisiin aktiivisesti tukea.
– Ei siellä koululla varmaan ollut ketään, joka huomasi, että asioita jää rästiin, Raappana toteaa.
– Yliopistolta tai AMK:lta voisi tulla vaikka viesti, että sulla on tässä aika monta kurssia kesken, että mites menee; että joku huomaisi, että opiskelija ei etene, Viikeri lisää.
Viisikko on löytänyt opintopiirin Tukenasi ry:n Oma koutsi -toiminnan kautta. Susa Salosen mukaan onkin tavallista, että piirissä käydään odottaessa koutsisuhteen alkamista, koutsauksen rinnalla tai koutsisuhteen jälkeen. Piiriin tullaan aina Tukenasi ry:n ohjaajien haastattelun kautta.
– On tosi hienoa, miten hyvin porukka ottaa uudet vastaan. Kun nuoret kokevat, että tästä on hyötyä, sama hyöty halutaan antaa myös muille, Salonen sanoo.
Teksti ja kuvat: Heidi Pelander