Anni Mäkäräinen auttaa nuoria sekä töissä että vapaa-ajalla. Hän on huomannut, miten nuoret kipuilevat kaikkialla samanlaisten asioiden kanssa.
Jotkut pitävät nuorten kanssa työskentelystä niin paljon, että tekevät sitä sekä töissä että vapaa-ajalla. Yksi heistä on Anni Mäkäräinen, 39.
Hänellä on osa-aikainen työ sairaanhoitajana nuorisopsykiatrialla ja toinen työ Kelan Nuotti-valmentajana. Lisäksi Anni toimii vapaaehtoisena oma koutsina Tukenasi-yhdistyksessä.
Oma koutsit auttavat nuoria opiskeluun tai työhön liittyvissä asioissa.
– En pääse nuorista eroon. Eikä ole tarkoituskaan, Anni kertoo nauraen.
Mutta miksi hän päätyi leipätöiden lisäksi vielä vapaaehtoistyöhön nuorten pariin? Sattumalla oli osansa, sillä Anni haki oma koutsi -koulutukseen ennen kuin nykyisistä töistä oli tietoa.
Kun leipätyöt alkoivat, Anni ei halunnut luopua vapaaehtoistyöstä. Sujahtaminen vapaaehtoisen rooliin sujui hyvin. Koutsaus vei enimmilläänkin noin pari tuntia viikossa, joten muutakin vapaa-aikaa jäi.
– Aluksi mietin, että pystynkö olemaan vain vapaaehtoisena, vai puskeeko ammattirooli läpi väkisin.
Leipätyössään Anni joutuu usein tekemään itsenäisiä päätöksiä ammattitaitoonsa luottaen. Vapaaehtoistyössä apuna ovat Tukenasi-yhdistyksen työntekijät, joilta sekä nuori että vapaaehtoinen saavat tiukan paikan tullen tukea.
Siksi Anni on pystynyt olemaan nimenomaan vapaaehtoinen, eikä työroolia ole tarvinnut ottaa.
– Yhdistykseltä saa ensiluokkaista tukea ja ohjausta. Mitään ei tarvitse ratkaista itse, vaan aina voi olla yhteydessä yhdistyksen vastuuhenkilöihin.
Mitä nuorille kuuluu?
Työnsä ansiosta Annilla on varsin laaja käsitys siitä, mitä nuorille nykyään kuuluu. Hän ajattelee, että kaikki nuoret kamppailevat hyvin samanlaisten asioiden kanssa.
– Samat kysymykset toistuvat. Mikä minusta tulee isona? Riitänkö? Olenko tehnyt asiat oikein? Nuoret epäilevät usein, etteivät pärjää eivätkä löydä omaa suuntaansa.
Monen nuoren itsetunto on Annin mukaan matala. Mutta hyvää itsetuntoa ei vapaaehtoinenkaan voi ojentaa. Onnistumiset ja niiden huomaaminen ovat Annin mielestä paras reitti nuoren itsetunnon vahvistamiseen.
– Nuorten vaatimukset itseä kohtaa ovat tänä päivänä valtavat. Tarvitaan heitä, jotka joskus sanovat nuorelle, että olet tehnyt asiat hyvin. Ettei tarvitse tehdä enempää ja tämä riittää.
Myös ääripäät korostuvat herkästi. Joillakin nuorilla menee näennäisesti hyvin, mutta vaatimusten vuoksi jaksaminen on koetuksella. Toisilla taas menee todella huonosti. On masennusta ja ahdistusta.
– Vapaaehtoisena näen paljon konkreettisia onnistumisia. Se motivoi jatkamaan.
Nuoren ehdoilla kohti onnistumisia
Nuorten auttaminen on Annille tärkeää, koska hän on huomannut, että nuorten voi joskus olla vaikea löytää tukea ja luotettavia aikuisia ympärilleen.
Kun elämän suunta on hukassa, aikuisen apu saattaa selkeyttää nuoren ajatuksia ja rohkaista.
Koutsauksessa edetään nuorten ehdoilla. Vapaaehtoistyössä Anni on nähnyt, miten olennaista on, että toiminta lähtee nuoren omasta halusta.
– Työskentelyn täytyy lähteä liikkeelle nuoren omista voimavaroista, tapahtui työskentely missä tahansa.
Nuorten kanssa työskennellessä on tärkeää, että kemiat kohtaavat. Niin kävi Annin ja ensimmäisen koutsattavan välillä. Heti ensimmäisestä tapaamisesta saakka Annilla ja nuorella tuntui yhteistyö sujuvan.
– Lyhyessä ajassa saimme hänen elämäntilanteensa paremmaksi. Olimme yhdessä tiimi ja avainasemassa oli nuoren oma avoimuus. Hän oli alusta saakka valmis työskentelemään ja halukas menemään eteenpäin.
Ensimmäinen koutsaus päättyi juuri ennen vuodenvaihdetta. Onnistunut koutsaus oli Annillekin hieno kokemus, joka kannustaa jatkamaan vapaaehtoisena.
– Nuoret ovat ihania, avoimia ja kiitollisia kaikesta avusta, mitä he saavat, Anni summaa.
Teksti: Laura Hallamaa
Kuva: Suvi Elo