Haja-ajatuksia Senioripysäkin keskusteluryhmästä

Ryhmässämme oli kuusi osallistujaa. Ryhmänohjaajamme Marika oli onnistunut valitsemaan ryhmään sopivasti niin saman- kuin erityyppisiäkin jäseniä.

Ensimmäistä kertaa kokoontuessa oli aistittavissa pientä jännitystä. Kuitenkin oven avasi aina joku ystävällinen ihminen, joka samalla toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Yleensäkin vastaanotto tuntui hyvältä ja sama ystävällinen suhtautuminen jatkui joka kerta, lämmin kiitos tästä!

Ensimmäisellä kerralla ryhmänohjaaja antoi meille tiedot ryhmäkertojen aiheista: niitä olivat esim. yksinäisyys, sairaudet, riittävyyden tunteet, erilaiset pelot, häpeä, viha, myötätunto, ilo, anteeksianto ja rakkaus – kaikki siis erittäin isoja ja tärkeitä aiheita.

Ryhmäytyminen alkoi varsin nopeasti. Keskustelut painottuivat joskus hieman omille raiteilleen, mutta ryhmänohjaaja palautti tällöin keskustelun ystävällisesti alkuperäisen aihealueen käsittelyyn. Osa aiheista herätti paljonkin tunteita ja oli hienoa, miten ryhmän jäsenet uskalsivat myös tuoda esiin hyvinkin luottamuksellisia asioita. Oli mahdollisuus myös vaieta – jos siltä tuntui. Kaikilla jäsenillä oli kuitenkin mahdollisuus tulla kuulluksi ja sanoa mielipiteensä. Kaiken kaikkiaan vastavuoroisuus toimi hyvin.

Ryhmän perustamassa WhatsApp-ryhmässä oli iloinen ja välittävä henki. Asenne oli aina muita tukeva ja myönteinen. Kävimme myös yhteisellä lounaalla.

Ryhmäkertojen jälkeen tuli kesätauko, jolloin meillä oli mahdollisuus makustella esiin tulleita tunteita ja ajatuksia. Tämän jälkeen kävimme elo-syyskuussa läpi jälkipuintia. Uskoisin tunnetasolla vielä ryhmän aiheiden jatkoprosessoituvan. Aiheiden haastavuudesta johtuen – tai ehkä siitä huolimatta – nauroimme paljon ja tilannekomiikka oli usein virkistävää. Ehkäpä jollain tavalla jopa huumorintajumme lähensi meitä. Yhdessä oli hyvä nauraa.

Ohjaajamme oli aina kannustava, lempeä ja hyväksyvä. Siitä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa, kiitos siitä!

Kaiken kaikkiaan toivomme mahdollisimman monen löytävän Senioripysäkki-toiminnan ja sen keskusteluryhmät. Tällöin on aina mahdollisuus kehittää itsetuntoaan ja oppia jopa uutta. Haikein mielin hyvästelemme nyt keskusteluryhmän, mutta aiomme kuitenkin ilman muuta vielä tavata ja pitää muutenkin yhteyttä.

Vielä syksyllä saimme käydä läpi arvojamme, vahvuuksiamme, tavoitteitamme ja miten tavoitteisiin päästäisiin. Tästäkin aihealueesta riitti kiitettävästi hyvää ja monipuolista keskustelua!

Omasta ja myös ryhmän puolesta lopuksi sydämelliset kiitokset Marikalle ja Senioripysäkille!!

 

kirjoittaja M.K.