Vapaaehtoistyö on tarjonnut Peter Erikssonille sekä lämpimiä että huvittavia muistoja. Nykyään hän vaikuttaa Tukenasi-yhdistyksen hallituksessa.
Oma lapsuus ja nuoruus olivat hankalaa ja henkisesti raskasta aikaa. Siksi Peter Eriksson, 40, päätti jo varhain, että pyrkii aikuisena auttamaan lapsia ja nuoria niin paljon kuin pystyy.
– Olen avioeroperheestä ja meillä oli isoja ongelmia. Jouduin ottamaan jo nuorena paljon vastuuta. En halua, että kukaan joutuu kulkemaan samanlaista polkua.
Taustasta on ollut apua, kun Peter on kohdannut tukea tarvitsevia nuoria. Hän aloitti TUAS-toiminnan vapaaehtoisena vuonna 2015. TUAS on tuetun asumisen toimintaa, jossa vapaaehtoiset auttavat itsenäistyviä nuoria arjen askareissa ja tarjoavat tukea läsnäolollaan.
– Jokainen käy toki omaa taisteluaan. Taustani vuoksi minun on helpompi ymmärtää nuorten vaikeuksia.
Kun ei odota saavansa mitään, voi saadakin valtavasti
Peterin mielestä yksi vapaaehtoistyön hienoista piirteistä on, että vapaaehtoiset eivät saa rahallista korvausta, eivätkä sitä odotakaan. Siksi vapaaehtoisten kesken vallitsee hyvä yhteishenki.
– Kaikki vapaaehtoiset ovat antamassa. Kun ei odota mitään, kaikki mitä saa, on plussaa.
Peter itse kertoo saaneensa vapaaehtoistyöltä muun muassa hyvää vastapainoa muulle elämälle. Vapaaehtoistyö on muotoutunut tärkeäksi harrastukseksi, josta on jäänyt hyviä kokemuksia ja kohtaamisia mieleen.
TUAS-toiminnassa Peterillä on ollut kaksi pidempää ja yksi lyhyempi tukisuhde. Varsinkin ensimmäisestä tukisuhteesta on lämpimiä muistoja.
Peter esimerkiksi vei nuoren Espanjan-matkalle. Ennen matkaa nuoren isä soitti Peterille. Aluksi vapaaehtoinen säikähti. Oliko hän astunut vanhemman varpaille?
– Asia olikin päinvastoin. Nuoren isä oli todella otettu ja kiitteli kovasti. Puhelu oli tunteellinen ja jäi lämpimästi mieleen.
Tukisuhteissa Peter on pyrkinyt olemaan roolimalli ja näyttämään, että työtä tekemällä voi saada elämäänsä jotain ekstraa. Mutta myös arkipäiväinen apu ja läsnäolo ovat tärkeitä asioita. Tukinuorten kanssa on yhdessä kuntoiltu, käyty elokuvissa ja puhuttu naisista.
Kerran Peter meni tukinuoren luokse suoraan töistä puku päällä. Sillä kerralla oli tarkoitus siivota yhdessä.
– Nuori sai valita, siivoaako keittiön vai vessan. Tietenkin hän valitsi keittiön. Vähän naureskelimme molemmat tilanteelle. Minä siellä sitten puku päällä pesin vessaa.
Suurten linjojen kimppuun hallituksessa
Vaikka ruohonjuuritason apu on tärkeää, Peter halusi päästä vaikuttamaan isommin. Muutaman tukisuhteen jälkeen hän pyrki Tukenasi-yhdistyksen hallitukseen, jossa päätetään isoista linjoista.
Yksi hallitustaipaleelta mieleen jäänyt saavutus on ollut nuorten liikuntatapahtuma, joka järjestettiin yhteistyössä Aurajoen Nuorkauppakamarin kanssa. Tempauksessa nuoret saivat kokeilla erilaisia liikuntalajeja Kupittaan urheiluhallissa.
– Saimme kivan tapahtuman aikaiseksi. Nuoret ja perheet pääsivät lajeihin ilmaiseksi ja luulen, että sieltä on joku löytänyt uuden harrastuksenkin.
Peter haluaa muistuttaa, että yhteiskunnalla on vastuu nuorista. Ovathan he yhteiskunnan tulevaisuus. Kun nuorilla menee hyvin, meillä kaikille menee hyvin.
– Mutta nyt aistin, että menee huonosti. Jos korona-aika repii kuiluja aikuistenkin välille, mitä se tekee nuorille? Korona on ollut nuorille raskas ja syrjäyttävä kokemus.
Vapaaehtoistyössä pääsee kurkistamaan nuorten ajatusmaailmaan. Peter kertoo kerta toisensa jälkeen hämmästyvänsä, miten fiksuja nuoret ovat.
– Nuorissa on valtavasti potentiaalia. Eikä sitä potentiaalia ole varaa hukata.
Teksti: Laura Hallamaa
Kuva: Suvi Elo